2019, odottamattomien asioiden vuosi

Hellurei ja hyvää uutta vuosikymmentä (vihdoin ja viimein) minunkin puolestani!

Tänään olisi vuorossa tiivistystä siitä, millainen vuoteni 2019 oikein olikaan. Olin aika hiljainen täällä blogin puolella, mihin saattaa löytyä selitys tämän postauksen myötä. Vuoteni ei ollut se helpoin, ei ainakaan alkuvuosi. Koin ikäviä asioita, mutta myös aivan ihania asioita. Ennen muuta sellaisia, joita en olisi ikipäivänä kuvitellut kokevani.

---

TAMMIKUU

Tammikuu oli minulle todellakin se kuukausi, mistä koko vuoden tapahtumat saivat alkusysäyksensä. Vuoden ensimmäiset päivät olivat iloisia: rakensin lumikoiran kotikodin pihalle, aloittelin kanditutkielmani kirjoittamista, kävin Joensuun kauniilla Botanialla, aloitin bujoilun, ja sain elämäni ensimmäiset lukulasit, joita iloisen näköisenä esittelen yllä olevassa kuvassa. Niin, iloisen näköisenä ulkoa, mutta todellisuudessa en kovinkaan iloisena sisältä. Jos katsoo tarkasti saattaa nähdä silmieni punertavan hiukan, ikäänkuin olisin juuri itkenyt. Ja niin olinkin. Olin juuri samana päivänä, kun sain ensimmäiset lasini, saanut kokea sen miltä tuntuu kun sydän särkyy (olen kirjoittanut tästä blogipostauksen, jonka voit lukea tästä). Tästä ikävästä päivästä alkoi se tunteiden vuoristorata, joka oli vuoteni 2019.

HELMIKUU

Helmikuu oli minulle vuoden vaikein kuukausi. Silloin mielialani laski, mikä vaikutti koko elämääni. Motivaatio koulun suhteen oli melko alhaalla, vaikka hiljakseen sainkin työstettyä kanditutkielmaani varten tekemiäni haastattelujen litterointeja eteenpäin. Itsetuntoni ei ollut kovin korkealla, joten pysyttelin tiukasti yksin kotona. Elämä tuntui suoraan sanoen silloin vain selviytymiseltä päivästä toiseen. Kävin tosin lyhyellä reissulla mummoni luona ja katsomassa wanhat sekä penkkariajot, aloin hiljakseen kuuntelemaan Queenia enemmän, ja juhlistin Bohemian Rhapsody -leffan menestystä Oscars:eissa. Nämä toivat edes pientä iloa apeuteni keskelle.

MAALISKUU

Maaliskuussa päätin, että nyt tästä apeudesta on noustava ylös. Ja vähitellen niin onneksi tapahtuikin. Muistan, kuinka tein kuun ensimmäisenä päivänä kävelylenkin, jolta yllä oleva kuva on. Ajattelin lenkkiä tehdessäni, että jos minä nyt tämän jaksan kävellä loppuun asti, jos minä tästä selviän, niin minä selviän myös tästä apeudesta. Komensin itseäni tekemään mitä tahansa pieniäkin asioita, joiden tiesin tuottavan minulle iloa, kuten kävelylenkkejä, Queenin fanitusta tai ottamaan pientä omaa lomaa kotikotona. Niimpä päädyin muun muassa tarpomaan tiheässä lumisateessa etsimässä veljelle synttärilahjaa, viettämään lukemattomia tunteja kuunnellen Queenin musiikkia, katsoen heistä videoita ja etsien kuvia, sekä oikeasti matkustamaan hetkeksi kotikotiin ottamaan etäisyyttä Joensuun arkeeni että kouluhommiin. Pikku hiljaa aloin nousta siitä kuopasta, johon olin tammikuussa tipahtanut.

HUHTIKUU

Huhtikuussa olin jo voiton puolella. Elämä alkoi taas olla enemmän hymyä kuin ikävää. Alkukuusta lukioaikainen ystäväni tuli pikavisiitille Joensuuhun. Tein ahkerasti melkein loppumattomalta tuntuvia kouluhommia loppuun, sillä kevään deadlinet alkoivat lähestyä. Osallistuin ainejärjestöni mukana jälleen vappusoutuihin, mikä oli hauska kokemus, etenkin se, kun istuimme soutujen jälkeen Pielisjoen rantaan kovan tuulen aikana. Herkuttelin yliopistokaverin kanssa Herkkuapproilla ja saimme maukkaan maisterin tutkinnot palkintona. Kokeilin pyöräilyä loskakelissä, minkä totesin olevan jokseenkin hankalaa. Ja kuun päätteeksi menin muutaman yliopistokaverin kanssa yliopistomme vappukulkueeseen, joka päättyi Ilosaareen (kuva). Ilosaaresta menimme porukkamme kanssa herkuttelemaan ensin katuruokafestareille ja sitten jälkiruoalle ihanaan kahvilaan. Tämä oli kyllä paras vappuni tähän mennessä. Olin todellakin menossa kohti taas jotain parempaa.

TOUKOKUU

Toukokuu alkoi todella hyvin, sillä sain vihdoin ja viimein kandidaatintutkielmani päätökseen. Tein tutkielmani muuten kahdesta Doctor Who -sarjan fanista, mikäli teitä kiinnostaa tietää. Tämä oli viimeinen palautettava koulutyö, jonka jälkeen luin loppukuun tenttiin. Ja puheenollen hyvästä aloituksesta kuukauteen eräs k-pop ryhmä nimeltä BTS ilmestyi elämääni 6. toukokuuta, ja lopulta täytti elämäni kokonaan (tästä voit käydä lukemassa aiheesta tekemäni postauksen). Tuo päivä oli vuoteni toinen käännekohta, sillä siitä päivästä eteenpäin olen ollut iloisempi kuin koskaan ennen. Yllä oleva kuva voi sen todistaa, sillä se on otettu viikko sen jälkeen kun aloin tutustua BTS:ään, ja hymyni on paljon aidompi kuin tammikuussa. Juhlistin myös Suomen jääkiekon MM- mestaruutta tanssimalla BTS: biisin tahtiin, joten elämä todellakin hymyili.

KESÄKUU

Kesäkuu alkoi sillä, kun äiti tuli hakemaan minut kotikotiin loman viettoon ja minä tietysti heti esittelin uuden tuttavuuteni BTS:n hänelle ja sain siten hänetkin mukaan tähän k-pop touhuun. Teimme perinteiden perhereissun Vääksyn kanavalle (kuva), joka oli kaunis kuten aina. Kuukausi meni lukien tenttiin, tehden pari pikareissua Joensuuhun, istuen pihakeinussa kesäilloista nauttien, ikimuistoisia kävelylenkkejä BTS:n kanssa tehden, ja oppien paljon uutta uppoutuen k-popin sekä erityisesti BTS:n maailmaan sekä juhlien BTS:n 6 -vuotispäivää ja minun ensimmäistä kuukauttani heidän kanssaan. BTS oli nyt virallisesti osa elämääni, ja hyvin tärkeä sellainen.

HEINÄKUU

Heinäkuusta olen tehnyt pitkän postauksen (jonka voit käydä lukaisemassa tästä), joten nyt vain tiivistän kaiken siinä kuussa tapahtuneen. Kuukausi alkoi sillä, että kaikki edellisen vuoden koulustressit purkautuivat, kun yritin tehdä yhtä esseetä, mistä ei siis tullut yhtään mitään. Niinpä päätin, että olisi aika pitää ihan kunnon loma ja unohtaa koulu hetkeksi täysin. Ja niin tein, minkä seurauksena oli vuoden ehkä paras kuukauteni. Tein päivän turistireissun Helsinkiin yksin, näin pitkäaikaisimpia ystäviäni, fanitin lisää BTS:ää lukemattomia tunteja videoita katsellen ja sosiaalisessa mediassa pyörien, juhlin veljen ripille pääsyä, olin Ed Sheeranin Suomen keikalla äidin kanssa ja kuukauden päätteeksi matkustimme perheen kanssa Pariisiin (kuva). Vaikka loman ottaminen aiheuttikin hiukan stressiä siitä, että tutkintoni loppuun saattaminen venyy taas hiukan lisää, oli se ehdottomasti yksi vuoden parhaimmista päätöksistä oman hyvinvointini kannalta.

ELOKUU

Elokuu alkoi paluulennolla Pariisista Suomeen, ja sitä seuraavana päivänä matkasimme äidin kanssa Riisitunturille erään perhetuttumme häihin. Reissu sisälsi paljon autossa istumista, mutta se ei haitannut niin paljoa, kun oli hyvää matkaseuraa ja upeita maisemia. Tunturi oli aivan mahtava, ja innosti kauneudellaan ja hiljaisuudellaan minutkin joskus matkaamaan sinne uudestaan. Reissujen jälkeen oli pian aika taas palata Joensuuhun kouluhommien ääreen. Kuun puolessavälissä koitti 23 -vuotis synttärini, jotka vietin ensimmäistä kertaa itsekseni, mikä oli itse asiassa todella kivaa. Vietin synttärini ensin tunnollisesti koulussa, mutta loppupäivän BTS:n parissa kotona hyvää ruokaa syöden ja yllä olevaa synttärilahjaani ihaillen. Päivä oli minulle ikimuistoinen, sillä vaikka olin näennäisesti yksin, en kuitenkaan ollut täysin yksin. Silloin todella tajusin sen, että BTS:n kanssa en ole koskaan yksin, että minulla on aina heidät mukanani. Loppukuusta eksyin vielä tutustumaan erääseen toiseen k-pop bändiin nimeltä EXO, joka on elämässäni myös edelleen.

SYYSKUU

Syyskuussa juhlistin kahden BTS:n jäsenen synttäreitä, vietin aikaa ystävien kanssa, kävin jälleen pitkästä aikaa mummon luona (kuva) ja tietysti opiskelin. Opiskeluista sen verran, että aloitin syyskuussa virallisesti maisteriopinnot ja gradun suunnittelun, vaikka minulla ei vielä ollut kandintutkinto kasassa. Siksi olikin hyvin outoa marssia ensimmäiselle maisterikurssille, mutta samalla jännittävää, kun tein se vielä uudessa nahkatakissani, jonka olin nimennyt maisteritakikseni, sillä se antoi minulle sen pienen itsevarmuusboostin, jonka tarvitsin maisteriopintojen aloittamiseen. Syyskuussa kuuntelin myös ihanan ja itselle tärkeän Ellinooran uutta levyä Vaaleanpunainen vallankumous, ja rakensin itselleni pienen majan kämppääni.

LOKAKUU

Lokakuu alkoi vaaleanpunaisissa merkeissä, kun kävin yliopistokaverini ja hänen tuttujensa kanssa ensimmäistä kertaa Joensuun Lehtiä Ilosaaressa -festareilla katsomassa Ellinooraa, joka oli tietysti aivan ihana (kuva). Juhlistin jälleen yhden BTS:n jäsenen synttäreitä, ja laajensin faniseinääni, jonka olin aloittanut huhtikuussa. Kyseinen faniseinä sisältää tällä hetkellä The Beatlesin, Queenin, Ed Sheeranin, Shawn Mendesin, One Directionin, Niall Horanin, EXO:n ja yllätys yllätys BTS:n kuvia, joista viimeksi mainittuja on suurin osa. Kävin lokakuussa myös kotikotona ekaa kertaa kesän jälkeen, ja olimme äitin kanssa teatterissa katsomassa näytelmää nimeltä Piina. Jännärit eivät ole ihan se omin juttu, mutta oli kyllä ihan mielenkiintoinen kokemus. Niin, ja tilasin itselleni BTS-aiheisen joululahjan, joka loppujen lopuksi Postin lakon takia saapui vasta viikkoa ennen joulua.

MARRASKUU

Marraskuussa ahkeroin tiiviisti koulutöiden parissa, kuten loppuvuodesta aina. Kävin jälleen kotikotona, tällä kertaa Tampereen käsityömessujen takia, joilla käymme äitini kanssa joka vuosi. Iloitsin muutaman päivän ajan siitä, että BTS oli Suomen maaperällä, vaikka emme tuolloin vielä tienneet miksi (joulukuussa selvisi, että he olivat kuvaamassa ensimmäistä Winter Packagea, joka minun oli luonnollisesti tilattavat itselleni). Aloitin joulutunnelmaan virittäytymisen tekemällä joulukortteja ja koristelemalla kämppäni useilla ihanilla jouluvaloilla ja pienellä valkoisella kuusellani. Nautin elämästäni, juhlistin erään EXO:n jäsenen synttäreitä, ja seurasin jännityksellä, kun BTS sai ties kuinka monta palkintoa MMA (Melon Music Awards) -palkintogaalassa. Marraskuussa kävin myös Kuopiossa tapaamassa erästä henkilöä, joka oli suuri tekijä siinä, millainen minun vuodestani muodostui (kuva). Hän oli se, johon ihastuin ja joka sitten särki sydämeni. Mutta josta tulikin loppujen lopuksi yksi parhaimmista ystävistäni. Tammikuussa alkunsa saanut apeus, jonka en silloin uskonut hellittävän, oli vihdoin ja viimein lopullisesti voitettu.

JOULUKUU

Ja yhtäkkiä olikin sitten jo joulukuu, vuoden ja koko vuosikymmenen viimeinen kuukausi. Joulukuu alkoi EXO:n fanituksen merkeissä, kun kuuntelin muutamaa päivää aikaisemmin tulleen heidän uuden levynsä ja katsoen heidän uuden musiikkivideonsa. Juhlistin sekä alkukuusta, että myöhemmin kuun lopussa kahden BTS:n jäsenen synttäreitä, joista jälkimmäinen oli minun lempparijäseneni, eli päivä oli jokseenkin tunteikas. Pidin joulutunnelmaa yllä Joensuussa vielä viimeisiä opintoja kasaan saattaen katsomalla Joulukalenteria, juhlien itsenäisyyspäivää perinteisessä yliopiston soihtukulkueessa ja illalla katsomalla Linnanjuhlia, käymällä yliopiston kuoron Joy:n joulukonsertissa, ja improryhmä Rajatapauksen jouluesityksessä. Vielä ennen kolmen viikon joululomalle kotikotiin lähtemistä näin yliopistokavereita, ja sitten oli aika sanoa heipat Joensuulle. Joulu meni perinteisissä merkeissä perheen parissa ollessa ja joulutoreilla käyden. Kävimme myös äitini kanssa katsomassa Frozen 2:n, joka oli aivan upea. Vuoden päätteeksi muistelin Instagramissa mennyttä vuosikymmentäni (tästä pääset Instaani ja kyseiset storyt on kiinnitettynä profiiliini). Ja siinäpä se vuosi sitten olikin.

---

Vuosi 2019 oli minulle siis melkoinen tunteiden vuoristoradan vuosi, syvästä apeudesta aina suurimpaan iloon asti. Tunteiden vuoristoradan lisäksi vuosi oli, kuten alussa mainitsin, odottamattomien asioiden vuosi. Näitä olivat tammikuun sydänsurut, yllättävän innokas Queenin fanitus, elämäni täyttyminen k-popilla, ensimmäinen miespuolinen ystävä, ja ihanat reissut kesällä. Tämä vuosi oli todella opettavainen enkä sen kipeydestä huolimatta haluaisi muuttaa hetkeäkään, sillä kaikki ikävä mitä tapahtui johti minut sille polulle, jolla olen tänään. Ja tuo polku on elämäni onnellisin. Vuoden päättyessä ja vaihtuessa uuteen olin hiukan surullinen, sillä vuosi oli minulle hyvin tärkeä. Samaan aikaan olin kuitenkin iloinen, koska saisin viimein jättää sen ikävän taakseni, mikä väritti koko vuoteni, ja aloittaa taas alusta.

Nyt siis viimein lopulliset heipat vuodelle 2019 ja suuret kiitokset kaikesta, mitä minulle opetit.

Ja toivotetaan tervetulleeksi vuosi 2020, joka nyt jo tuntuu paremmalta alusta lähtien.

Mutta tapahtuu tänä vuonna sitten mitä tahansa, tiedän selviäväni siitä.

Ihanaa uuttavuotta vielä kaikille, nähdään pian!

-Anna xx