Ensimmäinen kpop konserttikokemukseni aka elämäni paras päivä
- onnenetsijä
- 13.3.2023
- 7 min käytetty lukemiseen
Moikka ja annyeong!
Tänään jaan kanssanne yhden elämäni parhaista kokemuksista, alusta loppuun. Aioin ensin kertoa vain varsinaisesta päivästä, mutta tämä oli kokonaisuudessaan sellainen kokemus, että haluan jakaa siitä kaiken mitä voin.
Tästä tulee varmasti pitkä postaus, joten pidemmittä puheitta, aloitetaan ihan alusta.
Mistä kaikki alkoi
Olen koko sen ajan mitä olen ollut kpop fani (melkein 4 vuotta) monen muun kpop fanin tavoin haaveillut kpop konserttiin pääsemisestä. Koko tämän ajan olen kuullut niin paljon hyvää, ja tietysti itsekin lukuisista live-esityksistä ja muutamista online-konserteista saanut itsekin sellaisen mielikuvan, että halusin päästä kokemaan nuo upeat esitykset livenäkin.
Niimpä yhtenä tammikuisena iltapäivänä, katsottuani erään seuraamani tubettajan videota kpop ryhmä Ateezin keikalta, päätin kiusata itseäni ja vilkaista sattuisiko jostain kumman syystä tuolla samalla ryhmällä olemaan keikkoja lähitulevaisuudessa. Kyllä oli. Euroopassa. Ja keikkakaupunkien listalta löytyi yksi, joka oli minulle jo tuttu ja varsin lähellä. Kööpenhamina. Ja konsertti olisi varsin pian. Varoitusaikaa olisi vain hieman päälle kuukausi. Voi ei.
Se olisi liian suuri houkutus jättää huomiotta. Uskaltaisinko kysyä tähän kpop kuoppaan pudonneelta äidiltäni josko voisimme mennä. Olimme puhuneet asiasta aiemmin, mutta nyt oli tosi kyseessä. Ei hän kuitenkaan lähtisi ihan oikeasti. Tämä tulee liian nopeasti. Kirjoitin hänelle viestin. Poistin sen. Kirjoitin uudestaan ja lähetin viestin. Odotin vastausta. Äiti vastasi, että olisihan se aika jännittävää. Parin tunnin päästä hän ilmoitti että on katsomassa Kööpenhaminan hotelleja. Samana iltana puoli yhdeksältä olin ostanut konserttiliput.
Minä olin virallisesti menossa elämäni ensimmäiseen kpop konserttiin.
Maanantain ja tiistain välisenä yönä en nukkunut juuri ollenkaan. Päähäni pälkähti kaikkia pieniä ja isoja asioita, jotka piti osata tehdä, asioita joista ottaa selvää, asioita joita suunnitella ja ennen muuta henkisesti valmistautua näkemään nuo upeat ihanat tyypit livenä. Aamulla heräsin tuntien, että olin taatusti nähnyt unta. Vilkaisin sähköpostiini. Kyllä ne liput siellä edelleen olivat. Tämä oli totisinta totta. Koko viikon elin kuin unessa, epäuskoisena siitä, mitä oli 39 päivän jälkeen tulossa.
Helmikuu
Helmikuu meni todella nopeasti laskiessa päiviä konserttiin ja valmistautuessa tuohon koitokseen. Hotellien ja lentojen varaamisen jälkeen aloin ottaa selvää mitä kaikkea kpop konserttiin itse asiassa liittyy, mitä kaikkea minun pitää tehdä ja tietää.
Askel yksi oli miettiä mitä laitan päälleni, sillä monet todella panostavat konserttiasuihinsa. Inspiraatiota otetaan idolien asuista, mikä ei helpottanut minua, koska miten ihmeessä valitsisin yhden niistä kaikista upeista asuista. Halusin kuitenkin päästä melko helpolla, mieluusti oman vaatekaappini sisällöllä. Päädyin valitsemaan asuni siltä albumilta, jonka omistan (muille faneille tiedoksi: Zero: Fever Epilogue, A-versio), ja tarkemmin Yeosangin asun. Sain kerättyä asuni omasta vaatekaapistani, paitsi krakan sain iskältä lainaan. Ainoa hankintani olivat korvakorut, jotka olivat tietysti Ateezin inspiroimat (perhonen, tähti ja rengas). Asun täydensi pienet askarteluun tarkoitetut timanttitarrat, jotka laitoin silmieni ympärille. Täydellinen asu oli valmis.
Seuraavaksi aloin henkisesti valmistautua konserttiin ja samalla tutustuttaa äitiäni paremmin Ateeziin. Katsoin kaikkia mahdollisia Ateezin videoita ja kuuntelin heidän biisejään joka päivä. He olivat minulle tietysti jo tuttuja ja rakkaita, mutta putosin heidän kuoppaansa vielä syvemmälle helmikuun maratonin aikana.Tämä ilmeni niin, että aina välillä sain pieniä paniikkeja siitä, että tulisin näkemään heidän oikeasti livenä x määrän päiviä jälkeen. Kävin koko tunteiden kirjon kaiken kaikkiaan läpi tuon kuukauden aikana, aina epäuskosta, ilon kyynelistä, paniikkihuudahduksiin asti.
Äidin kanssa katselimme viikoittaisten Skype-soittojemme yhteydessä Ateezin live-esityksiä. Koska hän ei tuntenut Ateezin jäseniä tein hänelle "kuvakortit" joiden avulla hän sai opetella heidän nimensä ja roolinsa ryhmässä. Keikkalistan varmistuttua tein hänelle myös Spotifyhyn myös soittolistan keikalla esitettävistä biiseistä. Ja tietysti juttelimme kaikesta muusta Ateeziin ja keikkaan liittyvästä. Viimeisinä iltoina ennen konserttia katselimme vielä muutaman videon, ja oli mukava huomata miten hyvin äiti oli nyt jo pudonnut kanssani tähän kuoppaan.
Viimeisenä, ennen varsinaista konserttia yritin selvittää, mitä kaikkea kpop konsertti sisältää. Katselin muiden konserteissa käyneiden vlogeja, ja satuin löytämään kahden brittitytön kanavan Hallyu Doing. He kiertäisivät kaikki Ateezin Euroopan keikat. Heidän videoistaan tuli minulle pakolliset katsottavat. Tästä lisää myöhemmin.
Tämän lisäksi löysin Twitteristä paljon hyödyllistä tietoa. Löysin Ateezin tanskalaisen faniryhmän, jossa jaettiin tietoa konserttiin liittyen. Liityin myös saman faniryhmän ylläpitämään keikkaryhmään Facebookissa. Noiden kautta sain paljon hyödyllistä tietoa, joten suosittelen liittymään tällaisiin ryhmiin, jos vain mahdollista. Sen verran tiesin, että kpop biiseihin olisi olemassa ns. fanchantit (suom. fanihuudot, biisien sanojen laulamista ryhmän mukana tai ryhmän jäsenten nimien toistamista), jotka olisi hyvä opetella sekä jonkinlaista fanien tekemää fanitavaraa virallisen merchin lisäksi. Tuo sama faniryhmä tekisi keikkaa varten bannerit, joita tuli pitää ylhäällä tietyn biisin aikana. Useat fanit olivat ilmoittaneet jakavansa kortteja, koruja ym. pientä fanitavaraa konsertin ympärillä.
Kpop faniryhmillä on lisäksi jokaisella omanlaisensa light stick (suom. "valotikku"), joka kuvastaa kutakin ryhmää. Light stickeja heilutellaan sitten keikoilla biisien tahtiin. En itse hankkinut sellaista, vaikka niitä myytiin myös keikkapaikalla, mutta nautin kovasti valomerestä, jonka ne loivat keikalla. Löysin myös ilmoituksen, että niin itse keikkapäivänä kuin muutamana keikkaa ympäröimänä päivänä olisi Kööpenhaminassa keikkaan liittyvä pop up -tapahtuma. Pop up olisi kuplateepaikassa nimeltä Tea:licious. Paikasta piti ostaa kuplateetä ja kaupan päälle sai Ateezin kuvakortteja. Ja kuvakorteista puheenollen useat fanit pitävät konserttipäivänä mukanaan albumeista saamiaan kuvakortteja. Niimpä minä askartelin minulle ja äitille meidän suosikkiemme kuvakortit, joita voisimme pitää kaulassa ja kasseissamme.
Kaikki tämä informaatio samaan aikaan sekä helpotti että lisäsi paniikkiani. Osaisinko tehdä kaikki oikein? Muistinko varmasti kaikki? Mitä jos en muistakaan kaikkia fanchantteja? Pitäisikö sittenkin hankkia light stick? Päätin kuitenkin vain mennä ja nauttia keikasta parhaani mukaan, koska sitä vartenhan olin sinne menossa.
Elämäni paras päivä 4.3.2023
Matkamme kohti Kööpenhaminaa ja Ateezia alkoi kello 2.30 aamulla, kun heräsimme ennen automatkaamme Helsinki-Vantaalle. Matkalla kuuntelimme tietysti Ateezia ja aloimme jo päästä päivän tunnelmaan. Söimme aamupalaa lentokentällä, josta lentomme lähti klo 7 jälkeen. Kööpenhaminaan saavuimme paikallista aikaa klo 8 aikoihin. Pyörimme hetken lentokentällä hankkien jo joitain tuliaisia ja matkasimme sitten metrolla kohti hotelliamme Scandic Weberiä. Tässä kohtaa täytyy jo mainita, että jos kuljette Kööpenhaminassa, käyttäkää metroa, koska se oli todella helppo ja kätevä tapa matkustaa. Ja suosittelen myös tuota hotellia, erityisesti hyvän palvelun vuoksi.
Emme päässeet vielä kirjautumaan hotelliin sisään, joten jätimme isommat laukkumme odottamaan ja lähdimme kiertelemään kaupunkia. Kello läheni pian puoltapäivää, jolloin pop up -kuplateepaikka aukeaisi. Tuo paikka oli onneksi melko lähellä hotelliamme, joten pääsimme sinne nopeasti kävellen. Paikalle päästyämme siellä odotti ensinnäkin Kööpenhaminan ihanat talot, ja alue, jolla pop up -paikka oli, oli todella tunnelmallinen ylipäätään. Toisekseen, ei kovin suureksi yllätykseksi, paikalle oli kertynyt jo jonoa, mutta ei onneksi niin paljon kuin olin pelännyt. Jonotimme lopulta viileässä Kööpenhaminan tuulessa melkein 2 tuntia, vastaten uteliaiden ohikulkijoiden kysymyksiin, kunnes pääsimme viimein sisälle pieneen kuplateepaikkaan. Tilasimme elämämme ensimmäiset (ja herkulliset) kuplateet ja saimme matkaan myös pienet kuvakortit. Paikka oli sisältä sisustettu päivän teeman mukaisesti ja televisioruudulla näkyi Ateezin musiikkivideoita. Samaan paikkaan oli päätynyt myös ne kaksi brittityttöä, joiden videoita olin katsellut, ja jollain ihmeellisellä rohkeudella kävin tervehtimässä heitä. He olivat yhtä mukavia kuin videoillaan :) Sain myös eräältä fanilta kuvakortin. Vaikka tuo pitkä jonotus melkein vei minulta jo toivon päästä sisälle, olen iloinen että jaksoin odottaa.
Pop upin jälkeen haimme ruokaa ja kirjauduimme hotelliimme sisään. Lämmittelimme ja rentouduimme hetken, kunnes oli aika alkaa valmistautua suureen ja jännittävään iltaan. Saatuani koko asuni päälle alkoi jännitys nousta ja tuleva tapahtuma alkoi tuntua entistä todellisemmalta. Matkasimme sitten keikkapaikalle, jossa odotti jo jonot täynnä innokkaita faneja. Jonotus ja sisäänpääsy menivät lopulta yllättävän nopeasti ja helposti, ja pian olimmekin jo sisällä keikkapaikalla Royal Arenalla. Ostimme juotavaa ja merchit (minä nappasin image picket:in ja äiti myös sekä sen lisäksi viuhkan ja kangasmerkin), ja pienen henkisen valmistautumisen jälkeen etsimme istumapaikkamme.
Sitten itse päätapahtumaan.
En edes tiedä mistä aloittaa. Voisin varmaan kirjoittaa romaanin itse keikasta. Mutta yritän pysyä kohtuuden rajoissa.
Kokonaisuudessaan en ole KOSKAAN kokenut mitään samanlaista. Olen ollut todella hyvillä keikoilla aiemminkin, mutta tämä oli AIVAN eri mittaluokassa. Sykkeeni kohosi keikan alkua odottaessa jonnekkin korkeisiin sfääreihin asti ja se oli vain lopun alkua. En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun odotat kpop keikan alkua, en sitten millään. Tiedät, että jotain todella upeaa on tapahtumassa etkä millään voi uskoa, että näet monta kertaa tietokoneen ja puhelimen ruudulta katsomasi upeat idolit ja heidän esityksensä pian livenä. Se tunne on aivan mieletön. Kunnes he yhtäkkiä ilmestyvät lavalle ja yleisö repeää innostuksesta.
Seuraavat kaksi ja puoli tuntia olivat elämäni parhaimmat. Huusin kovempaa kuin olin elämässäni koskaan huutanut ja ääneni oli lähtenyt jo kahden ensimmäisen biisin jälkeen. Kävi siis ilmi, että myös kpop keikalla on mahdollista laulaa mukana, vaikka ei osaakaan kieltä kunnolla. Sain ainakin miljoona paniikkikohtausta ja päästin ties mitä ääniefektejä katsoessani noita upeita, ihania, vaarallisia ja parhaita tyyppejä lavalla, ja hymyilin leveämmin sekä nauroin kovempaa kuin koskaan kuunnellessani heidän puheenvuorojaan sekä katsellen heidän hassuttelujaan. Nyt ymmärsin todella sen, että kpop keikka on kokemus. Se on yhtä tunteiden vuoristorataa, äärilaidasta toiseen. Sinä et mene vain kuuntelemaan hyvää musiikkia, vaan katsomaan UPEITA koreografioita ja lavastuksia, näkemään ja kuulemaan miten ihanan hauskoja nuo tyypit ovat livenäkin, kokemaan sen MIELETTÖMÄN tunnelman, kun koko suuri yleisö laulaa yhteen ääneen, kannustaen omia suosikkejaan, sekä saaden oman osansa siitä rakkaudesta, joka idoleilla fanejaan kohtaan todella on. Tunsin itseni oikeasti nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi, mikä on yksi parhaista asioista, joita keikalta sain.
Pojat olivat juuri yhtä upeita esiintyjiä kuin tiesin heidän olevan, ja vielä tuhat kertaa parempia, sekä yhtä ihania tyyppejä kuin kuvittelinkin, ja vielä ihanampia (tietysti :D). Oli aivan mieletöntä kuulla heidän upeat äänensä livenä (jotka oikeasti kuulostivat miljoona kertaa paremmilta kuin kuulokkeistani) ja nähdä heidän tekevän ne kaikki mahtavat ja energiset koreografiat, jotka olen nähnyt ainakin miljoona kertaa ja ihaillut sitä, miten ihmeessä he jaksavat tehdä ne. En todellakaan kuule keikalla esitettyjä biisejä koskaan enää samalla tavalla, vaan tulen näkemään ne nyt paljon elävämpinä ja suurempina kuin aiemmin. Ja se miten he saivat ylipäätään yleisön mukaan ja kontrolloivat yleisöä oli ihan älytöntä. Heidän ei tarvinnut tehdä muuta kuin vain ilmestyä suurelle ruudulle ja yleisö repesi. Sain kokea ihan oikeasti sen, millainen vaikutus heillä minuun ja muihin faneihin on, ja miten tärkeitä he minulle todella ovat. Eikä niitäkään voi tyhjentävästi sanoin kuvailla. Sanotaan vain, että he ovat minulle aika hemmetin tärkeitä tyyppejä.
Keikan jälkeen emme olisi millään halunneet jättää tuota upeaa kokemusta taaksemme, emmekä lähteneet salista ennen kuin joku laittoi valot päälle ja yleisöä alettiin ohjata ulos. Napsimme useita kuvia vielä keikkapaikan ulkopuolella, jolloin sain vielä yhdeltä fanilta itselleni kuvakortin. Kävelimme hieman vastahakoisesti kohti metroasemaa ja hotelliamme, purkaen kaiken vasta kokemamme pieniin osiin saakka. Emme olisi millään malttaneet mennä nukkumaan, mutta oltuamme hereillä melkein 22 tuntia, oli pakko.
Keikka oli ehkä päättynyt, mutta muistot (eli kuvat ja huutolaulun sekä tärisevän käden sävyttämät videot) säilyvät ikuisesti. Ääneni onneksi palasi normaaliksi sunnuntaihin mennessä, vaikka kurkkukipu jäi vielä iltaan asti, ja 22 tunnin hereillä olo otti osansa. Mutta lupasimme, ettei tämä jää ainoaksi kerraksi. Näemme siis nuo tyypit uudelleen tai BTS:n vielä joskus. Se on varmaa.
Sunnuntaina kävimme vielä kiertelemässä kaupunkia ja kuvailemassa Kööpenhaminan kauniita taloja. Käväisimme myös Lego-kaupassa, koska pojatkin olivat käyneet siellä aiemmin samalla viikolla (#justatinythings). Syötyämme lähdimme kohti lentokenttää ja lentomme koti-Suomeen lähti illalla seitsemältä. Puoliltaöin taas kotona tuntui oudolta, mutta jotenkin sain unen päästä kiinni.
Olen jo varmaan miljoona kertaa sanonut, että tämä oli yksi elämäni parhaista kokemuksista, mutta sanoin sen nyt vielä uudelleen. Tuosta päivästä on jo päälle viikko enkä vieläkään millään usko, että se oikeasti tapahtui. Tuntuu kuin olisin nähnyt unta. Maanantaina minulla oli jo mieletön ikävä poikia eikä se taatusti helpota ennen kun pääsen taas näkemään heidät livenä jälleen jonain päivänä. Onneksi on kuitenkin ne kaikki videot ja biisit, jotka helpottavat edes vähän.
Jos johonkin voin tiivistää tämän kokemuksen se on se, että kpop konsertti on yksi maailman parhaista asioista, ja jos koskaan saat tilaisuuden mennä sellaiseen, MENE. Et unohda sitä ikinä.
Tässäpä tämä. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, jos selvisit tänne asti. Hiljenen viimein tämän postauksen osalta, mutta tulen puhumaan tästä vielä kauan. Läheiset ja kaikki, jotka suostuvat kuuntelemaan, TEITÄ ON VAROITETTU :D
Ihanaa viikkoa ja aurinkoista kevättä kaikille!
-Anna xxx
Comentarios