Ikimuistoinen kesä

Heipparallaa ihmiset siellä ruudun toisella puolella taas pitkästä aikaa!

Täällä Joensuussa ainakin tuntuu siltä, että talvi on nyt todellakin täällä, mutta haluan tänään kuitenkin palata vielä hetkeksi viime kesään, koska se oli tämän postauksen otsikon mukaisesti todellakin ikimuistoinen. Paljon tapahtui. Paljon hyvää ja kasvoin hiukan taas ihmisenä parempaan suuntaan. Viime kesä oli ehdotomasti yksi elämäni parhaimmista.

Nyt siis vuorossa muutama highlight kesältäni 2019. Aikamatkustus start!

OPISKELU

Kandidaatintutkinto on minulla jo melkein kasassa, joten halusin suorittaa mahdollisimman paljon opintoja kesällä, jotta saisin tutkintopaperit alkusyksystä käteen. No... Opiskelin kesäkuun ja käväisin Joensuussa tekemässä yhden tentin. Palattuani porukoiden luokse yritin aloittaa yhden esseen tekemistä, mutta siitä ei vaan tullut mitään. Stressasin, panikoin ja ylianalysoin kaikkea enkä saanut kirjoitettua mitään paperille. Pelko siitä, mitä teen jos en nyt saa tätä esseetä tehtyä ja maisterin tutkintoni lopussa minulta loppuvat tukikuukaudet kesken enkä saa enää mistään rahaa elämiseen. Kaikki stressi vain yhden ainoan kurssin takia. Päätin, että nyt riittää. Takana oleva kolmas vuosi yliopistossa ja sen rankkuus alkoi vähitellen tuntua. Mikään kouluun liittyvä ei enää innostanut ollenkaan, joten oli korkea aika unohtaa yliopistomaailma pidemmäksi aikaa. Ja niin tein, mikä oli näin jälkeenpäin katsottuna paras mahdollinen päätös. Pidin koko heinäkuun lomaa ja sen oli kyllä paras kuukausi tähän mennessä.

TURISTIPÄIVÄ HELSINGISSÄ

Lomani alkoi parhaalla mahdollisella tavalla, eli pienellä irtiotolla toiseen kaupunkiin, ihan itsekseni. Tai virallisesti olin "lapsenvahtina" pikkuveljelleni, joka meni kaverinsa kanssa Linnanmäelle ja minä olin samaan aikaan Helsingissä pyörimässä ihan varmuuden vuoksi jos jotain olisi sattunut. Sain viettää päivän turistina kaupungissa, joka oli minulle samaan aikaan tuttu ja tuntematon, mutta joka ei ole minua juurikaan koskaan kiehtonut. Oli kuitenkin mielenkiintoista leikkiä turistia ihan koti-Suomessa ja ihan itsekseni, jolloin sain päättää mitä teen, minne menen ja milloin. Tein kirkkokierroksen, eli kävin muutamalla eri kirkolla Helsingin keskustassa. Oli mielenkiintoista kävellä ympäriinsä kännykän navigaattorin kanssa ja sulautua muiden turistien joukkoon. Kävin myös herkuttelemassa lempi ravintolassani ja iltapäivällä päädyin vielä käymään elokuvissa katsomassa leffan nimeltä Yesterday. Leffa oli todella ihana kuten oli koko päiväkin. Minulle jäi Helsingistä parempi kuva kuin mikä minulla oli siitä etukäteen, ja ennen kaikkea oli mahtavaa saada olla ihan itsekseen ja nähdä uusia paikkoja. Ihan mahtava ensimmäinen lomapäivä siis.

VANHAT YSTÄVÄT

Ehdin tapaamaan heinäkuussa molempia pitkäaikaisimpia koulukavereitani, mikä oli todella mukavaa. Molemmat asuvat edelleen Pirkanmaalla, joten näen heitä ihan liian harvoin, mutta aina kun heitä näkee on ihana huomata että heidän kanssaan tuntuu kuin aikaa ei olisi kulunut tai välimatkaa ei olisi ollenkaan. On muutenkin kiva, että minulla on yhä elämässäni ihmisiä ajalta ennen yliopistoa, ihmisiä jotka tuntevat myös sen osan minusta joka olin ennen kun muutin kotoa pois. Tämä unohtuu minulta välillä, kun on arjessa niin paljon kiinni yliopistomaailmassa ja tässä nykyisessä elämässä. Välillä saa onneksi palata ikäänkuin ajassa vähän taaksepäin. Ja toisen kouluaikaisen ystäväni kanssa saa palata jopa 10 vuotta taaksepäin, sillä olemme tunteneet 7. luokalta asti. Siitä tuntuu olevan samaan aikaan ikuisuus että myös vain hetki. 10 vuoteen mahtuu todella paljon ylä- ja alamäkiä kummallekin, mutta olemme molemmat edelleen tässä. Ja toivottavasti olemme tässä myös toisen 10 vuoden päästä. Terkkuja sinnepäin, mikäli satut tätä nyt lukemaan;) Ja terkkuja myös kaikille muillekin ystävilleni!<3

REISSUSSA ÄITIN KANSSA -TRILOGIA

1. osa: isomummon 100-vuotissynttärit

Äitin kanssa tuli reissattua tänä kesänä paljon, mikä oli todella kiva juttu. Teimme kesällä kolme pidempää reissua, joista ensimmäinen oli heinäkuun alussa Forssan hautausmaalle, johon isomummoni on haudattu. Matkassa mukana olivat myös mummo, eli äitin äiti ja mummon sisko, eli kunnon naisporukalla olimme liikenteessä juhlistamassa neljättä suvun naista. Isomummoni menehtyi jo melko nuorena -50 -luvulla, mutta hän olisi täyttänyt 100 vuotta tänä vuonna, joten veimme sen kunniaksi hänen haudalleen kukkaset. Oli todella ihana käydä suvun naisten kesken kyseisellä haudalla ja kuunnella siskosten muistoja äidistään. Tällaiset hetket sitovat minut aina vähän tiukemmin osaksi omaa sukua ja ovat siksi hyvin tärkeitä. Muistelenkin tuota päivää suurella lämmöllä.

2. osa: Ed Sheeran Malmin lentokentällä 24.7.

No niin. Seuraavaksi vuorossa yksi kesän odotetuimmista päivistä, jota olin todellakin odottanut pitkään, sillä hankimme liput viime syyskuussa. Päivä oli kuitenkin pitkän odotuksen arvoinen ja enemmänkin. Päivä oli pitkä ja vaati fyysisesti paljon, mutta se myös antoi ja antoi sitäkin enemmän. Ajoimme äitin kanssa Helsinkiin ja matkalla pysähdyimme Hämeenlinnassa syömässä McDonaldsissa. Sitten jatkoimme matkaa Helsinki-Vantaan lentoasemalle, johon jätimme automme ja menimme lähijunalla Malmin lentokentälle. Päivä oli jokseenkin lämmin, mutta emme antaneet sen haitata. Pienen odottelun jälkeen pääsimme alueelle sisään, jonka jälkeen oli muutama tunti odottelua ennen keikkaa. Sen aikana ostimme keikkapaidat, joihin olimme molemmat hyvin tyytyväisiä. Saimme aika hyvät paikat, sillä vaikka emme ihan eturiviin päässeet tai halunneet, näimme silti Edin todella hyvin koko keikan ajan. Lämppäreinä olivat James Bay ja Zara Larsson, ja molemmat vetivät kyllä todella hyvin.

Ja sitten viimein koitti se odotettu hetki. Seuraavat tunnit sisälsivät laulamista niin paljon että keikan jälkeen oli ääni käheänä (mikä on Edinkin mielestä ainoa oikea tapa viettää keikka;)), biisien tahtiin heilumista, naurua, yleisön huutoa, hymyilyä, kaunista hiljaisuutta, välähteleviä valoja yleisön kännyköistä, tiivistä tunnelmaa, hyppimistä tai sen yrittämistä ylikipeillä jaloilla, halua itkeä ilosta, Edin suloista, hauskaa ja samaistuttavaa luonnetta, tunnettuja ja itselle hyvin rakkaita biisejä, tunnetta että tapahtuuko tämä oikeasti, halua saada hetkestä irti kaikki mikä siitä on otettavissa, uskomatonta onnen tunnetta keikan jälkeen, upea auringonlasku, ihmismassan keskellä yritystä löytää takaisin Helsinki-Vantaalle, yliväsymyksestä johtuvaa naurua äitin kanssa, henkistä taistelua kahta hyvin kipeää huonosta kenkävalinnasta syntynyttä rakkoa vastaan, helpotusta kun viimein pääsimme autolle ja lähdimme ajamaan vihdoin puolenyön aikaan kotiin, syvällistä keskustelua äitin kanssa kotimatkalla ja viimein klo 2.22 oma sänky pitkän päivän jälkeen. Kaikkea sitä mitä tuo keikka herätti minussa on vaikea laittaa sanoiksi. Sanonkin siksi vain tämän: mies, kitara ja kauniit sanat. Siinä se. Nuo kolme asiaa jäävät ikuisesti mieleeni. Kiitos vielä kerran Ed<3

3. osa: Elokuiset häät pohjoisessa

Elokuun alussa kävimme äitin kanssa Posiolla juhlimassa yhden tuttumme häitä, ja tuo reissu oli kyllä itselle ainakin omalla tavallaan ikimuistoinen. Ensinnäkin oli todella kivaa päästä häihin. Olen ollut sen verran pieni etten muista niistä häistä mitään joissa olen aiemmin ollut, joten lasken nämä ensimmäisiksi häiksi joissa olen ollut. Oli ihanaa päästä juhlimaan kahden ihmisen välistä rakkautta, ja saada vähän inspiraatiota siihen millaiset häät itse joskus haluaa. Häät olivat aivan upeissa maisemissa. En ole käynyt juurikaan Lapissa, saatikka tuntureilla. Mutta hääseremoniaa Riisitunturilla katsellessani ja hiljaisuutta kuunnellessani tuli tunne, että tänne pitää päästä joskus takaisin. Mieli ja sielu lepäsivät. Matka pohjoiseen oli tietysti todella pitkä, joten äitin kanssa tuli taas istuttua monta tuntia autossa useampana päivänä. Vaikka väsymys kaikkeen matkusteluun alkoikin painaa päälle, oli silti todella kivaa katsella ikkunasta vaihtuvia maisemia ja jutella kaikenlaisia äitin kanssa. Etenkin häiden jälkeen kun ajoimme noin 3 tuntia takaisin hotellillemme ehdimme jutella yhdestä sun toisesta asiasta, hyvin syvällisistäkin. Niimpä tämä kuten muutkin äitin kanssa tehdyt automatkat jäävät tältä kesältä erityisesti mieleeni meitä yhä enemmän lähentävinä hetkinä. Kiitos kaikista näistä reissuista äitille!<3

PARIISI 29.7. - 1.8.

Ennen kun matkasimme häihin kävimme koko perheen kanssa Pariisissa, tuossa kauniissa rakkauden kaupungissa. Tästä reissusta olisi kuvia ja juttuja ihan omaankin postaukseen, mutta yritän nyt tähän saada "tiivistettyä" reissun parhaat ja ikimuistoisimmat hetket.

Maanantai

Matkamme alkoi erittäin aikaisin maanantaiaamuna. Katselimme auringonnousua auton ikkunasta ja kuuntelimme Queenia, kun ajoimme kohti lentokenttää. Saavuimme Pariisiin yhdentoista aikoihin. Matkasimme pitkän matkan metrolla hotellillemme ja muistan kuinka heti ensimmäinen näky metrotunnelista Pariisin kaduille oli kuin ranskalaisesta elokuvasta. Hotellimme ikkunasta oli kaunis näkymä niin kauniisiin ranskalaisiin parvekkeisiin kuin myös äitin iloksi paikkaan jossa hän voisi olla töissä. Hetken lepäilyn jälkeen suuntasimme kohti Pariisin tunnetuinta kohdetta, eli Eiffelin tornia, joka oli kävelymatkan päässä hotelliltamme. Se näkyi todella kauas ympäri kaupunkia ja hyvin kauniisti sillalta jonka ylitimme matkalla sinne. Päästyämme perille hämmästyimme kuinka korkea ja iso rakennelma Eiffel oikein onkaan. Siitä oli mahdotonta napata kokonaiskuvia läheltä, joten jokainen ottamamme kuva siitä on otettu melkolailla takakenosta, mikä ei tehnyt selälleni kovin hyvää;) Tornille päästyämme silmäni alkoivat ärsyyntyä hikoilusta, aurinkorasvasta joka valui silmilleni sekä meikistäni jota nyt itkin pois. Hetken aikaa en nähnyt eteeni oikeastaan ollenkaan tai voinut pitää silmiäni auki, mitä ei tosin erota koska minulla oli onneksi aurinkolasit päässäni;) Tästä viisastuneena en laittanut meikkiä seuraavina päivinä ollenkaan mikä oli erittäin hyvä ja tavallaan vapauttava päätös. Päästyämme tornin juurelle otimme kuvia noin miljoonasta kuvakulmasta, koska torni oli vain niin upea ettei yksi kuva siitä riittänyt. Ostimme pari korttia matkamuistomyymälästä sekä pari Eiffelin pienoismallia, jonka jälkeen palasimme hotellillemme pitkän päivän päätteeksi.

Tiistai

Tiistaina oli sitten vuorossa useampia turistikohteita alkaen Riemukaaresta. Tässä vaiheessa nolotti vähän, sillä Riemukaaren kuuluisuudesta huolimatta en tiennyt (enkä tiedä edelleenkään) oikeastaan mitään sen historiasta. Ehkä jonain päivänä vielä otan siitä selvää. Riemukaari oli kyllä siitä mielenkiintoinen kohde, että se oli oikeasti keskellä kiireistä risteystä ja mietimme hetken pääseekö sen luokse ollenkaan. Löysimme kuitenkin alikulkureitin sen juurelle ja kuten Eiffelinkin kanssa siitä oli pakko ottaa kuvia miljoonasta kuvakulmasta, myös taaksepäin nojaten ja selän kipeyttäen. Pakko muuten mainita tässä kohtaa vanhempani, jotka napsivat tietysti myös kuvia kohteista joilla kävimme, mutta pieneksi hämmästyksekseni he napsivat selfieitä jokseenkin usein. Ja sanottakoon vertauksena että itse otin vain pari kappaletta niitä;) Sori äiti, jos luet tätä:) Mutta Riemukaari oli siis ehdottomasti upea ja iso kuten Eiffelikin.

Seuraavaksi käännyimme yhdelle Pariisin tunnetuimmista kaduista Champs-Elyseelle. Katu oli sen verran pitkä että Tampereen Hämeenkatukin jäi tälle pienelle suomalaiselle kakkokseksi;) Kadun varrelta löytyi useita tunnettuja liikkeitä, joissa emme tosin käyneet, mutta eipä minua ainakaan ne niin kiinnostaneetkaan. Pysähdyimme vain eräässä ruokapaikassa haukkaamassa pientä välipalaa sekä turistitavaraa myyvässä putiikissa josta matkaani tarttui avaimenperä. Tämän pitkän kadun varrella ennen sen päätepistettä pysähdyimme myös parilla vanhalla kauniilla rakennuksella. Matkalla oli myös pieni viihtyisä puistoalue. Sitten pidemmän kävelyn jälkeen koitti seuraava turistikohteemme Place de la Concorde, joka oli suuri aukio. Riemukaaren sijainnin tavoin tämäkin oli jokseenkin vilkas turistikohde, jossa autoja kiisi ohi koko ajan. Siitä huolimatta minun ja isäni oli pakko pysähtyä yksissä liikennevaloissa ottamaan kuva keskeltä katua ja uhmata tuota pariisilaista liikennekäyttäytymistä. Selvisimme onneksi hengissä ja saimme hyvät kuvat. Vaikka ilma olikin hiukan harmaa ja alue kiireinen oli Concorde silti kiva nähdä. Se ei kuitenkaan kuulunut paikkoihin, joissa voisin ajatella viettäväni enemmänkin aikaa. Concorden jälkeen oli jälleen puistoalue, jolla oli suuri vesiallas sekä joukko puluja jotka säikäyttivät minut niin että suorastaan kiljaisin kun ne lähtivät ihan edestäni lentoon. Sen jälkeen säpsähdin aina kun näin puluja ja olin varma että pariisilaiset pulut ovat ehdottomasti rohkeampia ja hyökkäävämpiä kuin suomalaiset pulut.

Puluista selvittyäni ja säikähdyksestä johtuvan naurukohtaukseni päätyttyä jatkoimme matkaa läpi jälleen yhden kauniin puiston, johon olisin voinut jäädä istuskelemaan lukemaan kirjaa, ja sitäkin vielä kauniimpaan puistoon. Etenkin puiston lilat kukkaistutukset tekivät minuun vaikutuksen, kuten myös yksi vuohi joka käyskenteli siellä itsekseen. Vaikka en ole niin viherpeukalo, niin tällainen puutarha kelpaisi kyllä minullekin. Ja tämä puisto oli vain osa päivän päänähtävyydestä, upeasta Louvren taidemuseosta. En ollut tiennytkään kuinka iso alue ja rakennus Louvre itse asiassa onkaan, että se kohta jossa pyramidi sijaitsee on vain yksi osa kokonaisuudesta. Emme valitettavasti käyneet sisällä, mutta pitihän sitä jättää jotain seuraavaan kertaan. Tässä vaiheessa me lapset olimme kuitenkin niin väsyneitä, että oli ihan hyvä päätös ihailla Louvrea vain ulkopuolelta ja lepuuttaa hetki jalkoja.

Tämän jälkeen suuntasimme kohti päivän viimeistä kohdetta. Matkalla sinne näimme Winston Churchillin patsaan ja muistelin hetken viimevuotista Lontoon reissua, sekä kävelimme yhden Pariisin kauneimman sillan yli. Viimein pääsimme viimeiselle kohteellemme Musee des l'armeesille, jossa sijaitsi erään tunnetun Napoleonin hauta. Ja melkoisen kokoinen hauta/muistomerkki tällä pienellä miehellä onkaan. Pientä pituuskompleksia oli havaittavissa. Ja siinä olivat päivän turistikohteet. Illalla kävimme vielä syömässä herkulliset ateriat yhdessä ravintolassa ja päivä päättyi kauniit rusketusraidat saaneiden ja mukavasti turvonneiden jalkojeni lepuuttamiseen.

Keskiviikko

Keskiviikko oli meidän viimeinen kokonainen päivämme Pariisissa ja siihenkin pävään, kuten tiistaihinkin, mahtui useita turistikohteita. Ensimmäisenä niistä oli kuuluisa Moulin Rouge. Emme käyneet siellä sisällä, mutta itselleni ainakin riitti tuon upean punaisen ja ehkä yllättävän pienen nähtävyyden ihastelu ulkoapäin. Moulin Rougin lähellä, kuten melkein jokaisessa kadunkulmassa, oli jälleen uusi turistitavaraa myyvä putiikki jossa käväisimme. Minulle tarttui sieltä mukaan Pariisin päänähtävyyksiä esittelevä penaali.

Ostoksien teon jälkeen lähdimme kiipeämään melko jyrkkää katua ylös kohti Pariisin (mahdollisesti?) korkeinta kohtaa. Vaikka kävely ylämäkeen kävi hiukan kunnon päälle ei se oikeastaan haitannut, sillä päästessämme ylös sain viimein nähdä sitä Pariisia mitä olin odottanutkin näkeväni, sitä mitä olen elokuvista nähnyt. Pieniä romanttisia katuja, putiikkeja, kujia, katuja, söpöjä rakennuksia sekä pari upeaa kirkkoa. Toisen nimeä en valitettavasti tiedä, mutta toinen oli minulle kuten varmasti monelle muullekin tuttu Sacre Coeur, Pyhä Sydän. Täälläkään emme käyneet sisällä, vaikka mieleni olisi tehnyt. Mutta kirkko oli ulkoa sen verran upea ettei se onneksi haitannut. Ja samoin näkymä kirkon edestä oli upea, joka oli itse asiassa yksi suosikkihetkistäni reissusta. Nimittäin näkymä koko kaupungista, joka levittyi korkealta mäen päältä.

Hetken sitä ihasteltuamme lähdimme tallustamaan mäkeä alaspäin melko jyrkkiä portaita pitkin ja päädyimme ostamaan herkulliset jäätelöt eräästä söpöstä pienestä jäätelöpaikasta. Matkalla seuraavaan kohteeseen ohitimme kumiankkoja myyvän putiikin, Louvren, jälleen yhden kauniin kirkon sekä katumyyjän joka myi mm. vanhoja levyjä ja erilaisia julisteita bändien konserteista. Seuraavana kohteena oli minun toiveeni Pont des Arts -silta, jonka muistin nähneeni Suuri Puhallus -elokuvassa. Tämä oli se (tunnetuin) silta, johon pariskunnat laittoivat lukon ja heittivät avaimen alla lipuvaan Seineen. Silta oli kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan, mutta myös hiukan pelottava sillä silta oli tehty puusta eikä siksi hirveästi tuottanut itsessäni luottamusta. Spoiler alert, en minä eikä kukaan muukaan kuitenkaan pudonnut jokeen;) Kävelimme Seinen vartta seuraavaan kohteeseemme ja tämä oli myös yksi reissun suosikkihetkistäni, etenkin kun kastelin jalkani (ja kenkäni;)) Seinessä, ihan tarkoituksella, enkä pudonnut jokeen vieläkään.

Seuraavaksi päädyimme valitettavan tulipalon kokeneelle Notre Damelle. Kirkko, tai se mitän siitä pystyimme aitojen takaa näkemään, oli tietysti upea, mutta täytyy sanoa että harmittaa kovasti että muistikuva Notre Damesta jäi hiukan tyhjäksi ja apeaksi. Toivottavasti seuraavalla kerralla kirkko on jälleen kunnossa ja pääsen ihailemaan sitä kunnolla. Päivän viimeinen virallinen kohde oli Pantheon, joka oli erityisesti vanhemmilleni mielenkiintoinen kohde, toki myös minullekin. Siellä on nimittäin muun muassa Marie ja Pierre Curien haudat. Nämä henkilöt ovat vaikuttaneet kummankin vanhempani töihin. Pantheonista löytyi myös Foucault'n hyvin kiehtova heiluri, joka liikkuu koska Maapallo liikkuu, todistaen näin Maapallon pyörimisliikkeen (älkää kysykö enempää, sillä fysiikka ei kuulu vahvimpiin alueisiini;)). Pantheonin jälkeen palasimme pitkän päivän jälkeen hotellillemme muutamaksi tunniksi.

Vähän ennen iltakymmentä minä, äitini ja isäni lähdimme vielä yhtä nähtävyyttä katsomaan minun toiveestani. Tämä jäi parhaimpana muistona mieleeni. Menimme sille samalla sillalle, jolta maanantaina ihastelimme Eiffelin tornia. Tällä kertaa ihastelimme ensin auringonlaskua ja sitten kymmeneltä alkanutta 5 minuutin pituista Eiffelin valoshowta. Iltahämärä, Seine ja siitä kauniisti heijastuva valoilla koristeltu Eiffel olivat ehdottomasti koko reissun ikimuistoisin hetki ja paras tapa päättää reissumme. Torstaina emme tehneet muuta kuin matkustimme takaisin kotiin, joten tähän päättyy muisteloni Pariisista, tuosta upeasta rakkauden kaupungista.

BTS<3

BTS, josta tein postauksen jo kesällä (lue kyseinen postaus tästä), vaikutti todella paljon siihen kuinka hyvä kesäni oikeastaan olikaan. Edellä mainitsemani monet hetket muistuvat mieleen, kun palaan viime kesään ja muistan tämän kesän ilman muuta niistäkin. Mutta parhaimmat muistot viime kesältä liitän BTSään. Aloin fanittaa heitä juuri sopivasti kesän kynnyksellä, kun minulla alkoivat kouluhommat olla lopussa ja vapaa-aikaa enemmän, mikä merkitsi sitä että fanitukselle oli huomattavasti enemmän aikaa kuin arjen keskellä olisi ollut. Niinpä minulla oli mahdollisuus uppoutua hyvin syvälle BTSn maailmaan, ja niinhän siinä kävikin. BTS oli jollain tavalla osa jokaista päivääni, enemmän tai vähemmän, ja tämä osoittautui minulle hyvin tärkeäksi seikaksi. BTS:stä tuli minulle ikään kuin toinen perheeni, heidän puoleen pystyin aina kääntymään kun minulla oli huono päivä, ei mitään tekemistä, paras päivä, kouluhommista vapaa ilta jonka vietin pihakeinussa heitä katsoen tai kuunnellen sekä paras lenkkikumppani. Yhdet parhaimmat heihin liittyvät muistot kesältä ovatkin pitkät kävelylenkit hiljaisina alkuiltoina heitä kuulokkeistani kuunnellen ja biisien tahtiin tanssahdellen. Silloin tunsin iloa, jota en unohda ikinä. BTS auttoi minua niin hyvinä kuin huonoina päivinä, ja niin se tekee edelleen. Ilman heitä kesäni olisi ollut hyvä muttei paras kesä<3

Ja nyt olemme viimein saaneet päätökseen minun viime kesäni parhaat hetket. Toivottavasti jaksoit lukea tänne asti ja nautit pienestä kesämuistelusta näin lokakuun viimeisenä päivänä.

Mahtavaa alkavaa marraskuuta teille kaikille!

-Anna xx