Kun Queen valtasi elämäni
- onnenetsijä
- 22.11.2018
- 2 min käytetty lukemiseen
"Is this the real life? Is this just fantasy?" -Queen, Bohemian Rhapsody
Jokainen, joka yhtään on oppinut tuntemaan minua tietää, että rakastan The Beatlesia enemmän kuin mitään. Vuosien varrella vastaani on tullut monia hyviä kilpailijoita, mutta yksikään ei ole vetänyt vertoja sille, mitä Beatlesit minulle merkitsevät.
He ovat minä. Minä olen he.
Voisin puhua heistä teidän kyllästymiseenne asti, mutta tänään kerron toisesta bändistä, josta on nopeaa tahtia tulossa toinen minulle melkein yhtä tärkeä.
Tämä bändi kantaa nimeä Queen.
Minulla ja brittibändeillä on selvästi jokin yhteys. Se on kuitenkin vain yksi syy, miksi Queen on tullut minulle niin tärkeäksi.
Viime kesänä minua pisti Queen-hyttynen. Aloin kuuntelemaan heidän tunnettuja biisejään yhä enemmän. Todella kuuntelemaan. Katsoin dokumentteja, jotka kertoivat heistä ja Freddiestä. Kuuntelin biisejä vielä tarkemmin. Ja silloin tapahtui jotain.
Olen aina tiennyt olevani vähän erilainen kuin muut. Outo. En ole sopinut joukkoon. Enkä ole halunnut. Siksi samaistuin Beatleihin. Heidän musiikkinsa on jotain muuta kuin tavallista.
Mutta Queenissa oli jotain muutakin. Freddie Mercury. Tuo liian aikaisin maailmalta riistetty upea, lahjakas, elämää suurempi ihminen, joka yritti elää maailmassa, joka ei hyväksynyt häntä sellaisena kuin hän oli. Inspiraatio kaikille niille muille, jotka kokivat silloin ja kokevat nyt, että he eivät kuulu joukkoon.
Kävin muutama viikko sitten katsomassa Bohemian Rhapsodyn, vihdoinkin monen kuukauden odotuksen jälkeen, ja leffa oli kyllä kaiken sen odotuksen arvoinen. Kauniisti kerrottu tarina, mahtavat näyttelijät ja tietysti maailman parasta musiikkia. Suosittelen lämpimästi.
Tämä leffa jätti minuun suuren jäljen, joka varmasti tulee pysymään kauan. En ole ollut Queenin fani vielä kovin kauaa, joten oli mahtavaa päästä jo nyt kurkistamaan bändin julkisivun taakse, koska siellä oli niin paljon sellaista, mitä ei päällepäin näy, ja mikä sai minut rakastumaan heihin yhä enemmän.
He olivat ja ovat kaikki aitoja ihmisiä, mutta suurimpana heistä Freddie. Niin upea persoona, etteivät sanani riitä sitä kertomaan. Hän lähti unelmiensa ja itsensä perään välittämättä siitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Hän löysi kutsumuksensa, ja se oli jotain todella kaunista katsottavaa, ja kuunneltavaa yhä tänä päivänä. Hänellä oli voima pitää kokonaisen stadionin kokoista ihmismassaa kämmenellään. Mutta silti, kaiken tuon mahtavuuden takana, oli vain haavoittuvainen ihminen, joka ei halunnut olla yksin. Ihan kuten me kaikki.
Mutta parasta tässä leffassa ja Freddiessä oli se, että niistä tarttui energiaa minuunkin. Kotona leffan jälkeen laitoin Queenin soimaan naapurieni iloksi ja kuvittelin olevani Freddie, harja kädessäni mikkinä, ja vapaus sekä Freddie sielussani. Enkä ole koskaan tuntenut olevani yhtä elossa ja onnellinen.
Leffan katsomisen jälkeen en ole kuunnellut juurikaan kenenkään muun musiikkia kuin Queenin. Katson yhä uudelleen heidän musiikkivideoitaan ja heistä kertovia dokumentteja. Haluan tietää heistä kaiken. Haluan osata jokaisen heidän biisinsä ulkoa. Elän ja hengitän Queenia juuri nyt. He piristävät päiviäni ja antavat minulle voimaa. Heidän kauniit ja vahvat biisinsä ja äänensä sekä huumorinsa ovat parasta mitä tiedän juuri nyt. Heidän lahjakkuutensa, jokaisen neljän, on jotain niin upeaa, että en sitä pysty kuin ihailemaan.
Etenkin ihailen bändin rumpalin, Roger Taylorin, lahjakkuutta. Tämä kaveri on älyttömän hyvä rumpali, hän kirjoittaa mahtavia biisejä, hän osaa laulaa (ja voi luoja sitä ääntä!), ja hän on ehdottomasti bändin upein ilmestys noin ulkonäöllisesti. Wau. Muuta en osaa sanoa.
The Beatles on ehkä elämäni, mutta nyt Queen, on minun sieluni.
Eikä mikään saa heitä minusta koskaan irti.
"And nothing really matters to me..." -Queen, Bohemian Rhapsody
- Anna
Comentarios