Peruttu

Tiistaina 17.3.2020

(Kuuntele)

...

Peruttu. Suljettu. Siirretty. Näitä sanoja tulee vastaan nyt joka paikassa. Sanoja, joita ei kukaan suomalainen ole varmasti eläessään nähnyt samaan aikaan yhtä paljon kuin nyt. Ne ovat uusi normaali. Ainakin jonkin aikaa. Kukaan ei vaan tiedä kuinka kauan. Epänormaalista on tullut normaalia. Tai ainakin täytyisi tulla. Mutta miten? Ja näin nopeasti? Vasta äsken kuuntelimme, kuinka jossain kaukana on käynyt jotain. Kauhistelimme sitä, kaikkia niitä ihmisiä. Emme kuitenkaan voineet sydämissämme uskoa, kuinka voimakkaasti se iskisi meihinkin. Jotkut ehkä, mutta en minä. Ei tällaista tilannetta voi kukaan ennalta kuvitella, ei ainakaan halua. Sitä kuvittelee olevansa jotenkin koskematon. Että ei meille käy noin, se on vain jossain tuolla kaukana. Ei siitä minulle tule ongelmaa. Mutta tällä kertaa olin todella väärässä. Tällä kertaa olemme kaikki saaneet kokea oikein toden teolla, kuinka me kaikki olemme itse asiassa yhtä. Emme ole erillään, vaan yhdessä. Kaikki olemme yhteydessä toisiin joka päivä, lukemattomilla tavoilla. Sitä ei vaan osaa ajatella ennen, kun tilanne on toinen. Mitään, mitä teemme normaalissa arjessamme emme ajattele mitenkään ihmeellisinä. Ne vain ovat. Ne ovat niitä pakollisia asioita, joita meidän on pakko tehdä joka päivä, jotta voimme jatkaa elämistä. Käydä töissä, koulussa, nähdä ystäviä, sukulaisia, harrastaa. Ne ovat normaalia elämää.

Mutta eivät enää. Normaali on nyt suljettu ja vain epänormaali on enää avoinna.

Nyt saamme kokea, millaista epänormaali onkaan. Näin alkuun ei ainakaan helppoa, vaan kaikkea muuta. Se on kaiken miettimistä ainakin kahteen kertaan. ”Menisinkö tänään…ai niin.” Enpä menekään. Pysynpä tänäänkin kotona. Se on todella kummallista, miten ihmismieli toimii tällaisissa tilanteissa. Silloin kun pitäisi lähteä ja saisi lähteä, silloin ei tee mieli lähteä. Mutta silloin kun meneminen on kielletty, on vaikea ajatella mitään muuta. Etenkin, kun ainoa kotona pitävä tekijä on toistaiseksi vain terve moraali, toisen ihmisen terveyden laittaminen oman edun edelle. Se kuulostaa noin sanottuna todella pieneltä ja mitättömältä. Että kyllähän minä voi ottaa ja lähteä, jos en nyt tänään jaksa olla niin moraalisesti oikeassa, vaan mieluummin teen jotain kivaa kavereiden kanssa.

Tässä siis olettaen, että kaveriporukassa on yli 10 ihmistä.

Mutta takaisin asiaan. Miten siis elää normaalisti, kun kaikki ympärillä muuttuu yhä epänormaalimmaksi. Ei se helppoa ole kenellekään. Jos ei muuten, niin oma mieli saattaa tehdä jos jonkinlaisia tepposia, ylilyöntejä, ahdistusta…En usko, että kukaan voi niiltä täysin välttyä. Mutta juuri siksi se ei haittaa. Olemme kaikki samassa veneessä. Olemme yhdessä hämmentyneitä, eksyksissä pimeässä. Mutta onneksi on aina ihmisiä, jotka haluavat auttaa, ihmisiä, joiden puoleen kääntyä. Jos ei nyt fyysisesti niin sitten puhelinsoiton kautta tai sosiaalisessa mediassa. On helpottavaa tietää, että on ihmisiä, jotka tekevät kaikkensa, jotta voittaisimme.

Ja että meillä on kerrankin tilaisuus oikein kunnolla olla yhdessä läheistemme kanssa. Koskaan ei meille ole tarjottu näin hyvää hetkeä, oikein tarjottimella.

Ei ehkä hopeatarjottimella, mutta hopeareunuksisella tarjottimella.

Nyt on maailman oivin hetki osoittaa, että osaamme ajatella muitakin kuin vain itseämme, vaikka sekin on erittäin tärkeää. Nyt kun kaikki ympärillä tuntuu olevan sekaisin, epäselvää, epänormaalia, täytyy muistaa pitää tiukasti kiinni niistä, mitkä tuntuvat edes vähän normaaleilta. Jotka ovat millä tahansa tavalla osa sitä omaa normaalia elämää. Tällaisessa tilanteessa niistä pienistäkin asioista tulee todella suuria ja merkittäviä. Niistä tulee tämän epänormaalin elämän tukipilareita, joihin on turvallista nojata, kun mikään muu ei tunnu ympärillä kestävän. Mutta ne kestävät, kovemmatkin myrskyt. Pidä niistä kiinni, älä unohda niitä. Älä unohda itseäsi, vaikka nyt muita tuleekin ajatella ensin.

Ehkä voisi sanoa, että tämän hetken tärkein sana on huolehtiminen. Huolehditaan itsestämme. Huolehditaan muista. Huolehditaan, että selviämme kaikki tästä, jotta pian näemme taas muitakin sanoja, kuin peruttu, suljettu, siirretty. Toivotaan parempaa huomista. Avointa ja vapaata huomista.

...