Saman kirjan uusi luku

Tässä sitä nyt ollaan. Jonkin uuden ja jännittävän äärellä. Olen edelleen minä, kirjoitan edelleen blogia, mutta jokin on muuttunut.

Me muutumme kaiken aikaa. Emme tule pysymään ikuisesti samanlaisina, vaikka kuinka haluaisimme, koska muutos pelottaa. Koska olemme ehkä tyytyväisiä siihen, millaisia olemme nyt. Tai ehkä, koska emme halua päästää jostain irti. Tai sitten siksi, koska se pakottaa astumaan uuteen, tuntemattomaan, eikä ole mitään varmuutta siitä, kantaako se vai heittääkö se uudestaan sinut toiseen uuteen.

Onko kaiken aina pakko muuttua?

Kyllä on. Lähinnä siksi, että emme voi muutakaan. Meille ei ole suotu valtaa pysäyttää aikaa, estää muutoksia tapahtumasta. Meille on kuitenkin suotu valta sopeutua muutoksiin. Oppia niistä jotain, kasvaa, kehittyä. Me voimme luoda muutoksesta jotain, ihan mitä vain. Voimme myös itse luoda muutoksen, jos niin haluamme. Mutta muutos on ikuisesti olemassa. Ilman sitä ei kukaan meistä olisi nyt tässä.

Minua pelottaa, jännittää, epäröin. Niin kuin kaikki muutkin. Aloitan puhtaalta pöydältä, mutta minulla ei ole mitään tietoa tai varmuutta siitä, millä tuo pöytä tulee täyttymään. Vai täyttyykö se ollenkaan. Voin vain uskoa ja toivoa parasta.

Mutta sen tiedän, että tuon selvittäminen tulee olemaan todella jännittävää.

Ja se kaikki alkaa tästä.

- Anna

---

P.S. Mikäli minun elämäni kirjan aikaisemmat luvut kiinnostavat sinua, käväise entisen blogini, Hope by Anna, puolella:)